Estellen perustiedot
Virallinen nimi, kutsumanimi: Estelle EST, Estelle
Syntymäpäivä, ikä: 12.07, 11 vuotta Väri ja merkit: Vaaleankimo, ei merkkejä Rotu, säkäkorkeus: Eestinhevonen, 147cm Kapasiteetti: Ko: HeA Re: 90cm Me: 30cm Painotus: Kouluratsastus, harrasteratsu Kasvattaja, omistaja: Simmo Rehman, Klaudia Rehman Kotitalli: Etsitään! Hoitaja: ei oteta Luonnekuvaus:
|
Kuvasta kiitos Jassu L.
|
Estelle on erikoinen, mutta ainakin omistajansa sydämmen vienyt herasilmät omaava kaunotar. Syntymästään asti omistuksessani ollut ponitamma on yllättänyt minut monesti älyttömillä tempauksillaan, eikä vanhetessaan tamma ole rauhoittunut yhtään. Ehkäpä jopa täysin toisinpäin, ainakaan helppo tämä kaunis KTK-1 orin jälkeläinen ei ole.
Estelle on hoitaessa todellinen pirutar. Tamma ei anna kyllä hetken rauhaa, jos ei kunnioita hoitajaansa kuin graalin maljaa. Ja siihen taas vaaditaan vuosien työ, myös maastakäsin. Pari ratsastuskertaa ei riitä tamman luottamukseen. Estellen kaunis ulkomuoto johtaa harhaan varsinkin siinä vaiheessa kun poni on hampaat irvessä takalistossasi kiinni. Se ei päästä helpolla, mutta jos päästäisi, ei elämässä olisi "sitä jotain". Harjaa saattaa tamma mulkoilla ties kuinka kauan, ennenkuin hän tajuaa ettei se "piikikäs" hirviö sitä satuta. Vaaleankimo ei kyllä missään vaiheessa anna helpolla harjata. Se kannattaa suosiolla hoitaa käytävällä, sillä se ei yleensä pysy paikallaan missään tilanteessa. On muutamia ihmisiä joiden käsittelyä Estelle sietää ilman mitään muttia. Jos hoitaja on sellainen, tyytyy Estelle vain potkiskelemaan silloin tällöin muka "vahingossa". Se on pirullinen ja salakavala, mutta samalla niin älyttömän kultainen. Omistajaansa kimo tervehtii aina iloisesti, ja näyttäytyy aina ensimmäisenä kuin pikkuinen enkeli. Tamma ei sano ensimmäisen vartin aikana muttia millekkään, ja iskee kun sitä vähiten odottaa. Talutettaessa Estelle osaa kuitenkin käyttytyä. Se näyttäytyy muille hevosille hyvin asiallisesti, mikä keikari!
Ratsuna Estelle saattaa osoittaa jonkinmoisia myöntymisen merkkejä, mutta kaiken tämän voi unohtaa jos aikoo tehdä jotakin pitkin ohjin kävelyä vaativampaa. Tamma kyllä näyttää ratsastajalle kuka määrää, jos ratsastaja ei sitä ehdi ensin näyttää. On hyvä pistää tamman temppuilulle heti stoppi, ja saattaa saadakkin aikaan mukavan ratsastusretken.
Estelle on hoitaessa todellinen pirutar. Tamma ei anna kyllä hetken rauhaa, jos ei kunnioita hoitajaansa kuin graalin maljaa. Ja siihen taas vaaditaan vuosien työ, myös maastakäsin. Pari ratsastuskertaa ei riitä tamman luottamukseen. Estellen kaunis ulkomuoto johtaa harhaan varsinkin siinä vaiheessa kun poni on hampaat irvessä takalistossasi kiinni. Se ei päästä helpolla, mutta jos päästäisi, ei elämässä olisi "sitä jotain". Harjaa saattaa tamma mulkoilla ties kuinka kauan, ennenkuin hän tajuaa ettei se "piikikäs" hirviö sitä satuta. Vaaleankimo ei kyllä missään vaiheessa anna helpolla harjata. Se kannattaa suosiolla hoitaa käytävällä, sillä se ei yleensä pysy paikallaan missään tilanteessa. On muutamia ihmisiä joiden käsittelyä Estelle sietää ilman mitään muttia. Jos hoitaja on sellainen, tyytyy Estelle vain potkiskelemaan silloin tällöin muka "vahingossa". Se on pirullinen ja salakavala, mutta samalla niin älyttömän kultainen. Omistajaansa kimo tervehtii aina iloisesti, ja näyttäytyy aina ensimmäisenä kuin pikkuinen enkeli. Tamma ei sano ensimmäisen vartin aikana muttia millekkään, ja iskee kun sitä vähiten odottaa. Talutettaessa Estelle osaa kuitenkin käyttytyä. Se näyttäytyy muille hevosille hyvin asiallisesti, mikä keikari!
Ratsuna Estelle saattaa osoittaa jonkinmoisia myöntymisen merkkejä, mutta kaiken tämän voi unohtaa jos aikoo tehdä jotakin pitkin ohjin kävelyä vaativampaa. Tamma kyllä näyttää ratsastajalle kuka määrää, jos ratsastaja ei sitä ehdi ensin näyttää. On hyvä pistää tamman temppuilulle heti stoppi, ja saattaa saadakkin aikaan mukavan ratsastusretken.
Päiväkirja ja valmennukset
17.07.2013: Uhkarohkeita kokeiluja
Kyllä, olen hullu. Tänään se tuli todistettua, sillä hakiessani Estelleä sisälle, sain päähänpiston jota tulen katumaan koko loppuikäni. Minä menisin ratsastamaan ilman satulaa. Viime kerralla kun olin tehnyt niin, sain tarpoa 4km kotiin väsyneenä ja nälkää näkevänä, samalla kun Estelle herkutteli naapurin kauramaalla. Kotiin tultuani en ajatellut IKINÄ!!! tekeväni sitä uudestaan. Mutta siitä on jo kaksi vuotta, ehkä tamma olisi nyt parempi?
Suitsittaessa tamma oli yllättävän mukava, ja sain sen tallipihalle asti ilman ongelmia. Tietenkin oli sen sitten aivan pakko steppailla kun yritin ponnistaa selkään, mutta hetken jänkäämisen jälkeen se asettui aloilleen kymmeneksi sekunniksi, ja pääsin selkään. Silitin tamman valkeaa karvaa ja annoin kevyesti pohjetta. Päätään kevyesti lepuuttaen Estelle lähti astelemaan hiekkatietä pitkin metsään.
Rakastin Suomen luontoa. Ihanat havupuut olivat osa sitä kauneutta, ja suorastaan jumaloin talvea, joilloin lumi peitti metsien puut, ja taianomainen joulu lähestyi. Estelle herätti minut ajatuksistani vetäisemällä tympääntyneenä ohjista. Se muistutti minua myös siitä, että tarkoitus oli tehdä muutakin kuin vain kävellä pitkin ohjin. Käänsin Estellen toiselle polulle, ja annoin varovasti ravipohjetta. Tamma lähti hiukan kuolaimeen purren ja lievästi vastahakoiseen raviinsa, ja yllätyksekseni osasin mukautua Estellen raviin hyvin vieläkin, vaikka ilman satulaa kerroista olikin jo aikaa. Nojasin taakseppäin, ja tein muutamia puolipidätteitä, jotta saisin Estellen temppuilun loppumaan. Pahaksi onnekseni juuri silloin puskasta lensi parvi pikkulintuja, jotka säikäyttivät sekä minut että hevoseni puolikuoliaksi. Tamma hypähti säikähtäneenä taakseppäin, ja ryntäsi sitten täyttä laukkaa pienellä metsätiellä. Koivut vain vilisivät ohi kun tamma jyräsi kaikki risut ja männynkävyt polultaan. Pelkäsin henkeni edesä tamman kompastuvan, tai minun tipahtavan pää edellä selästä, joten hädissäni aloin pidättää tammaa. Jouduin volttaamaan hevosella umpimetsään, mutta sain ainakin tamman hidastamaan raviin. Yllättäen, juuri kun luulin saaneeni tamman hallintaani, se pukitti terävästi, ja tipahdin kyljelleni maahan. Ei se sattunut paljoa, kun alla oli sammalpeite, mutta alkoi kyllä hiukan potuttaa tamman touhut. Mutisten epämääräisesti, nappasin paikalleen seisomaan jääneen Estellen ohjat, ja antamatta sille tilaa lähteä karkuun, hypähdin selkään.
Suitsittaessa tamma oli yllättävän mukava, ja sain sen tallipihalle asti ilman ongelmia. Tietenkin oli sen sitten aivan pakko steppailla kun yritin ponnistaa selkään, mutta hetken jänkäämisen jälkeen se asettui aloilleen kymmeneksi sekunniksi, ja pääsin selkään. Silitin tamman valkeaa karvaa ja annoin kevyesti pohjetta. Päätään kevyesti lepuuttaen Estelle lähti astelemaan hiekkatietä pitkin metsään.
Rakastin Suomen luontoa. Ihanat havupuut olivat osa sitä kauneutta, ja suorastaan jumaloin talvea, joilloin lumi peitti metsien puut, ja taianomainen joulu lähestyi. Estelle herätti minut ajatuksistani vetäisemällä tympääntyneenä ohjista. Se muistutti minua myös siitä, että tarkoitus oli tehdä muutakin kuin vain kävellä pitkin ohjin. Käänsin Estellen toiselle polulle, ja annoin varovasti ravipohjetta. Tamma lähti hiukan kuolaimeen purren ja lievästi vastahakoiseen raviinsa, ja yllätyksekseni osasin mukautua Estellen raviin hyvin vieläkin, vaikka ilman satulaa kerroista olikin jo aikaa. Nojasin taakseppäin, ja tein muutamia puolipidätteitä, jotta saisin Estellen temppuilun loppumaan. Pahaksi onnekseni juuri silloin puskasta lensi parvi pikkulintuja, jotka säikäyttivät sekä minut että hevoseni puolikuoliaksi. Tamma hypähti säikähtäneenä taakseppäin, ja ryntäsi sitten täyttä laukkaa pienellä metsätiellä. Koivut vain vilisivät ohi kun tamma jyräsi kaikki risut ja männynkävyt polultaan. Pelkäsin henkeni edesä tamman kompastuvan, tai minun tipahtavan pää edellä selästä, joten hädissäni aloin pidättää tammaa. Jouduin volttaamaan hevosella umpimetsään, mutta sain ainakin tamman hidastamaan raviin. Yllättäen, juuri kun luulin saaneeni tamman hallintaani, se pukitti terävästi, ja tipahdin kyljelleni maahan. Ei se sattunut paljoa, kun alla oli sammalpeite, mutta alkoi kyllä hiukan potuttaa tamman touhut. Mutisten epämääräisesti, nappasin paikalleen seisomaan jääneen Estellen ohjat, ja antamatta sille tilaa lähteä karkuun, hypähdin selkään.